Alumni-blogi: Jenni Pelkonen

Luokanopettajasta opinto-ohjaajaksi ja tutkijaksi

 

 Olen aina rakastanut uratarinoita, sillä ne ovat todella inspiroivia ja ainutlaatuisia – jokainen omalla tavallaan. Siksipä, kun Pedago ry kyseli aiemmin syksyllä alumneiden uratarinoita, päätin kantaa korteni kekoon. Jos voin tämän postauksen kautta toimia edes yhdellekin lukijalle pikkiriikkisenäkin inspiraation lähteenä, teen sen enemmän kuin mieluusti. Ennen kuin kerron tarkemmin omasta urapolustani, esittelen lyhyesti itseni.

 

Nimi: Jenni Pelkonen

Ikä: 41 vuotta

Koulutus: KM, luokanopettaja, opinto-ohjaaja, väitöskirjatutkija, Positive Psychology Practitioner

Työpaikka: Kuokkalan yhtenäiskoulu, opinto-ohjaaja (opintovapaalla 1.8.2019-23.3.2021)

Perhe: Mies, 15-, 14- ja 8-vuotiaat pojat sekä pian 7-vuotias tyttö

Harrastukset: juoksu, jooga, hiihto, avantouinti, kotijumppailu, lukeminen, mindfulness, leipominen, yhdistystoiminta (Keski-Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja)

 

Intohimoni ammatteihin ja jatkuvaan oppimiseen alkoi lukioaikoina. Muistan edelleen elävästi hetken, jolloin sain ensimmäisen kerran käsiini jatkokoulutusoppaan. Siinä oli esitelty Suomen eri yliopistot ja niissä opiskeltavat alat. Luin oppaan monta kertaa kannesta kantaan ja samalla ajattelin, että ihan mahtavaa, miten monia eri aloja Suomessa voikaan opiskella. Lukion jälkeen pidin välivuoden: opiskelin avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot ja työskentelin alakoulussa kouluavustajana. Välivuoden jälkeen uravaihtoehdoksi valikoitui pohjoismaisten kielten opinnot Tampereen yliopistossa. Mielessäni kyti kuitenkin ajatus opettajan ammatista ja kun en kokenut itseltäni löytyvän toista vahvaa opetettavaa kieltä, päätin hakea Jyväskylän yliopiston luokanopettajakoulutukseen. Pääsin OKL:ään vuonna 2000 neljänneltä varasijalta, mikä tuntui lottovoitolta! Pärjäsin peruskoulussa ja lukiossa hyvin, mutta koko koulupolun ajan koin itseni hieman introvertiksi ja varsin kovaksi jännittäjäksi. Esitysten pitäminen ahdisti ja sai mahan sekaisin. Jännitinkin ennen opintojen alkua, miten selviäisin opiskeluvuosista ja tulevaisuuden työstäni jatkuvasti esillä olevana opettajana. Opinnot olivat kuitenkin kaikin puolin mieluisat ja kotiryhmäni toimi ihanana turvana opintojen ajan. Myös yliopiston henkilökunta oli tsempaavaa. Mitä enemmän hankalalta tuntuneita tilanteita tuli eteeni, sitä paremmin huomasin selviäväni niistä. Esitelmien pitäminen ja opetusharjoittelut sujuivat hyvin. Huomasin jopa nauttivani niistä sekä olevani niissä ihan hyvä.

Muistan heti opintojen alkumetreiltä lähtien, kuinka kotiryhmämme vetäjä Pekka Räihä kehotti opiskelemaan luokanopettajakoulutuksen aikana mahdollisimman poikkitieteellisesti. Ja sitä kyllä olen tehnyt ihan urakalla – kuitenkin kaikkea oman aidon mielenkiintoni pohjalta. Kiitos Pekalle mainiosta vinkistä! Ruotsin kielen kesken jääneet opinnot kummittelivat mielessäni OKL:n opintojen aikana, minkä vuoksi päädyin hakemaan yliopiston kautta opiskelijavaihtoon Ruotsiin lukuvuodeksi 2002-2003. Opiskelin Göteborgin yliopistossa ruotsia, tanskaa, norjaa ja islantia sen verran, että sain pienillä jälkeenpäin tekemilläni täydentävillä opinnoilla kirjattua Jyväskylän yliopistoon ruotsin kielen syventävien opintojen opintokokonaisuuden. Muita maisterintutkintoon sisältyneitä sivuaineitani olivat psykologian aineopinnot ja erityispedagogiikan perusopinnot. Luokanopettajaopintojen ollessa loppusuoralla, yliopiston sähköpostilistalta tuli viesti ohjauksen koulutusohjelmasta, jossa haettiin uusia opiskelijoita maisteriohjelmaan. Ajattelin siinä vaiheessa, että kuulostaapa mielenkiintoiselta, joten miksi en kokeilisi hakea sinne. Ja kuin ihmeen kaupalla huomasin olevani syksyllä 2004 yksi ohjauksen maisterikoulutuksen uusista opiskelijoista. Myöhemmin samaisena syksynä valmistuin maisteriksi ja jouluna 2005 opinto-ohjaajaksi.

 

Työuraani on kuulunut olennaisena osana kotiäitiys – kuuden vuoden ajan. Heti valmistumiseni jälkeen olin äitiys- ja hoitovapailla kolme vuotta ja myöhemmin vielä toiset kolme vuotta. Vuonna 2008 sain ensimmäisen virallisen työpaikkani opinto-ohjaajana Keski-Suomesta. Huomasin yhtäkkiä olevani ainoa opinto-ohjaaja yli 500 oppilaan koulussa, mikä ei ihan täysin vastannut kuvitelmaani ohjaustyöstä. Tein kuitenkin työni parhaalla mahdollisella tavalla kahden vuoden ajan, minkä jälkeen pääsin vuonna 2010 Jyväskylän kaupungin palvelukseen. Ohjattavien määrä tippui noin 200 oppilaaseen, mikä tuntui luksukselta. Vuodet 2012-2017 työskentelin Tikkakosken yhtenäiskoulussa ja syksyllä 2017 siirryin nykyiseen työpaikkaani Kuokkalan yhtenäiskouluun. Hain työpaikan siirtoa siksi, että saisin työparikseni toisen täysiaikaisen opinto-ohjaajan, jonka kanssa voisimme yhdessä suunnitella ja työskennellä ohjauksen parissa. Ja se tavoite on täyttynyt enemmän kuin hyvin, mistä olen todella kiitollinen. Viimeiset puolitoista vuotta olen ollut opintovapaalla, mutta ensi keväänä palaan taas työhöni yläkouluikäisten pariin.

 

Ohjauksen koulutuksen aikana 2004-2005 minulla alkoi kypsyä ajatus siitä, että haluaisin joskus tehdä väitöskirjan. Kävinkin heti valmistumiseni jälkeen muutamissa seminaareissa kuulostelemassa, millaisia aiheita muilla tohtoriopiskelijoilla oli ja millaista jatko-opiskelu voisi olla. En kuitenkaan halunnut tehdä väitöskirjaa vain väitöskirjan vuoksi, vaan halusin löytää aiheen, joka inspiroi ja josta voisi olla konkreettista hyötyä koulumaailmaan. Erilaiset aiheet pyörivät mielessäni vuosien varrella ja lopulta, lähes 15 vuoden jälkeen, keväällä 2019 löytyi niin aihe kuin ohjaajat ihanan opinto-ohjaajakollegani avustuksella. Tammikuussa 2020 aloitinkin kasvatustieteen tohtorin opinnot Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjani käsittelee yläkouluikäisten koulupoissaoloja ja niihin liittyviä tekijöitä. Aiheen tiimoilta pääsin tänä vuonna mukaan myös Opetushallituksen rahoittamaan hankkeeseen, jossa kartoitettiin Nuorten kouluakäymättömyyttä Suomessa. Raportti valmistui keväällä 2020 ja se on ladattavissa netistä. 

128266631_1274688842908055_2568751906030065164_n

Yksi ydinluonteenvahvuuksistani on oppimisen ilo, mikä on siivittänyt minua opiskelemaan koko aikuisikäni ajan. Vuosien varrella olen opiskellut muun muassa suomen kieltä, lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia sekä nuorisotutkimusta. Viimeisin suuri mielenkiinnonkohteeni on ollut positiivinen psykologia. Puolitoista vuotta sitten valmistuin positiivisen psykologian asiantuntijaksi (Positive Psychology Practiotioner) ja lukuvuoden 2020-2021 opiskelen positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaista hyvinvointiopetuksen koulutusohjelmassa. Tulevaisuuden haaveeni on, että voisin hyödyntää positiivisen psykologian osaamistani koulupoissaoloja ennalta ehkäisevässä työssä ja kenties myös kouluttaa koulujen henkilökuntaa asian tiimoilta.

 

Minulla on ihania muistoja ja monia mieleen painuneita kohtaamisia omilta opiskeluajoiltani Jyväskylän yliopistossa. Luokanopettajakoulutus antoi laaja-alaista pedagogista osaamista ja erinomaisen pohjan opinto-ohjaajan työhön. Koulutus opetti erityisesti yhteistyö- ja ajattelutaitoja, jotka ovat tärkeitä taitoja myös nykyajan työelämässä. Koulutuksen aikana tutuiksi tulleita teorioitakin olen huomannut jälkeenpäin tarvinneeni mitä ihmeellisemmissä yhteyksissä, vaikka niiden tarpeellisuutta joskus aiemmin hieman kyseenalaistinkin. Opettajan työ on jatkuvaa oppimista ja siihen luokanopettajakoulutus antaa mielestäni hyvät perusvalmiudet. Kaikki lapset ja nuoret ovat erilaisia, minkä vuoksi kouluissa tarvitaankin erilaisia opettajia. Haluankin sanoa sinulle, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Koulumaailma ei kaipaa täydellisiä opettajia, vaan opettajia, jotka ovat valmiita kehittämään osaamistaan ja näyttämään myös oman haavoittuvaisuutensa. Unelmoi, uskalla tehdä rohkeita valintoja ja kuuntele sydämesi ääntä. Tee juuri sinun näköisesi opintopolku. Toivon myös, ettet jää opiskeluaikana etkä työelämässä yksin mieltäsi askarruttavien asioiden kanssa, vaan pyydät rohkeasti apua.

 

”Avun pyytäminen ei ole osoitus heikkoudesta, vaan vahvuudesta.” (Michelle Obama)

 

 

Kaikkea hyvää toivottaen,

Jenni

 

Jenni Pelkonen

jenni.pelkonen@edu.jyvaskyla.fi

Instagram: @positiivistapsykologiaa_

Instagram: @kuokkalanopo

Posted in Yleinen.