Talvi-TP-päiväraportti 17.-19.2.2017 @SAVONLINNA

Emeritus-PJ:n muistelmat, vol. kukavittutietää

”Oispa taas talvipäivät.” useita eri lähteitä useina eri vuosina.

NO ONNEKS ON TAAS TALVIPÄIVÄT! Tämä kirjoitelma on perinteinen, joskin erittäin sekalainen, raportti siitä millaista on osallistua vuoden parhaille talviTPTPTP talvipäiville. Elikkäs kyseessä virallisesti Suomen opettajaksi opiskelevien liiton SOOLin vuotuisat talvipäivät, joita vuonna 2017 vietettiin Savonlinnassa. Rauhoitu hetkeksi, anna mielen virrata ja lue tämä teksti ajatuksella, jotta pääset uppoutumaan viime vuoden talvipäivien kuviin sekä tunnelmiin!

Pohjustusta

Vuoden parhaita talvipäiviä vietettiin siis jälleen kerran, Suomen opeopiskelijoiden vuoden pitkä piina päättyi 17.2.2017, kun kaikki tajusivat että ei perkati, tänään lähetään talavipäiville Savonlinnaan! Kyseessä on siis koko Suomen opettajaopiskelijoita yhdistävä, viikonlopun mittainen tapahtuma, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hassunhauskaa. Talvipäivät ovat siis kerran vuodessa, helmikuussa, kun taas joulu on joka vuosi. Kyseessä on siis niin ainutlaatuinen tapahtuma, johon osallistuminen vähintään kaksi kertaa opiskeluaikana, tulisi olla pakollista. Tosin viime vuonna keskusteluissa heräsi semmoinenkin ajatus Tuomirannan (2017) mukaan, että talvipäivät eivät ole pakollinen tapahtuma, mutta itse olen eri mieltä. Talvipäiville osallistuminen vähintään kerran on minimi, mutta omien kokemuksieni mukaan talvipäivien perimmäinen tarkoitus ei aukene ensimmäisellä kerralla, vaan tämä aukeneminen tapahtuu pikku hiljaa, rutiinin lisääntyessä. Mikä on sitten se talvipäivien perimmäinen tarkoitus? Itse viittaisin Elämän tarkoitukseen, siis muuan ylöjärveläislähtöisen rokkiporukan yhteen kappaleeseen. Toisaalta elämän tarkoitus ja talvipäivien tarkoitus lienee jollain lailla yhteinen, mutta annan oman ohjeeni: jokainen tekee omat talvipäivät.

”Heräsin, katsoin aurinkoon
Juuri mailleen laskevaan
Hetken mietin, kuka oon
Ja mistä herätä mä saan”

Perjantai 17.2.

Heräsin aamulla totuttuun n. 8 aikaan ja kelasin mielessä että ai jukra, miten voinkaan herätä näin tokkurassa ilman että on ryypänny edellisenä iltana, mutta tajusinkin että ”UIJJUMA TÄNÄÄN TP!”. Nousin siis nopeammin ylös kuin Jere Kiviluoma lumifudiksen lumipenkasta herran vuonna 2016 Rollon talvipäivillä. Pistin kahvit kiehumaan ja mikropuurot tulille. Täytyy myöntää että oikaisin aamukahviani hieman ystäväni Jalon kanssa, päivä lähti näpsäkästi käyntiin. Normaalisti suoritan aamupalatoimeni noin puolessa tunnissa, mutta tänä aamuna taisin suorittaa toimituksen noin puoleen totutusta, mikä lie juniorimainen innokkuuspiikki iski minuun. Aamupalan nautittuani rupesin katsomaan viimeisiä kamojani kasaan ja suuntaamaan katsettani perinteikkäälle keittoaamiaiselle kulttuuriravintola Ylä-Ruthiin. En tähän hätään muista millä, tai miten tieni yläkaupungille vei, mutta ison urheilusäkin kanssa matka Kuokkalasta yläkaupungille tuntui varmasti samalta miltä Frodon ja Samin tie Tuomiovuorelle. Saavuttuani kulttuuriravintolaan huomasin ilokseni mahtavan määrän talvipäiväkansaa, ave veljet ja siskot! Suuntasin katseeni tiskille ja tilasin ison oluen.

Ruthin maukkaan keittoaamiaisen jälkeen oli edessä siirtymä busseille ja n. 3tunnin matka kohti Savonlinnaa odotti suurta määrää jyväskyläläistä haalarikansaa! Matka alkakoon, bussit liikkeelle ja lisää virvoitusjuomaa naamariin. Bussimatkasta en muista juurikaan yksityiskohtia, mutta sen muistan että suuni venyi muiruun monesti tuolla matkalla, milloin muuan A.Ampujan tohelointia katsellessa, bussisukellusta seuratessa tai TP-radiota kuunnellessa, kuitenkin sen voin sanoa että bussimatkalla silloinen puheenjohtaja oli saavuttanut jo tietyn humalatilan, mutta hauskaa oli se on pomminvarma. Jos Nykäskylän esikuvaa M.Nykästä voi lainata niin jos joku asia on varma niin se on aivan varma, tässä tapauksessa funfun oli todellista. Bussimatkaan till Savonlinna, kuului välipysähdys Suomen ”ylpeydessä”, Kouvolaankin verrattavissa olevaan St.Micheliin, tuttavallisemmin (K)Mikkeliin. Mikkeliin saavuttaessa meno oli hulvaton ja suuntasimmekin ensi töiksi ruokailemaan. Pienellä porukalla löysimmekin Mikkelin keskustasta ravintoa, mutta katseet nopeasti suuntautuivat kohti legendaarista kuppilaa, Päämajaa. Siellä oli tarjolla alkoholia rahaa vastaan ja paikalla oli ilahduttavan paljon punahaalarista talvipäiväkansaa, forza Pedago! Päämajan tunnelma nousi eeppisiin sfääreihin viimeistään siinä vaiheessa, kun DJ otti biisitoiveen vastaan ja projektorista näki kuinka DJ lähti youtubeen etsimään erästä 2017 talvipäiviä varten tehtyä kappaletta, joka on tribuutti viralliselle TP-biisille

Kuva1.png

Kyseessä siis Lizard Burger & Palvinen ft. Koira – Juhlan jälkeen tulee juhlaa. Tämä ralli kun lähti soimaan, niin muuan Päämajan rajallinen tanssilattia oli täynnä pedagolaisia, oli siistiä tuo yhteisöllisyyden tunne tanssilattialla, ai etän että, ei voinut PJ kuin myhäillä onnellisena heiluessa kyseisen rallin tahtiin!

IMG_20170218_110257

Mikkelin pysähdyksen jälkeen punahaalariset Mikkelin kittaajat lähtivät matkalle kohti Savonlinnaa. Tässä vaiheessa puolen päivän hulvaton hauskanpito ei tuntunut missään, mutta ei muuta kuin Jutilan sanoin eteenpäin. Saavuttuamme Savonlinnaan ei kommelluksilta säästytty. Pysähdyttyämme lähelle majoituskoulua, muuan bussivastaavamme Kerolan Aino lähti hakemaan TP-rannekkeita koululta, takaisin tultaessa neiti, jostain sattuneesta syystä, leväytti rannekkeet siihen bussin eteen maahan. Noh, sattuuhan noita. Heti tämän jälkeen muuan toisen vuosikurssin herrasmies (nimikirjaimet L.M.) oli hukannut puhelimensa ja sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mieleenpainuvin tilannetta helpottava kyssäri taisi olla jonkun suusta tämäntyyppinen: ”ootko koittanu soittaa siihen?”

Kun pääsimme majoituskoulun tunnelmaan, oli olo jo aikamoisen loistavallinen! Tajuttuamme sen, että majoitumme koulun liikuntasalissa, oli tunnelma verraton. Koko päivän kun oli jokaisella erilainen virvoke pyörinyt huulilla, niin siitä oli hyvä lähteä jatkamaan jo loistavaa päivää enenevissä määrin loistavimpiin sfääreihin. Loppuilta menikin siinä juomapelejä pelatessa ja TP-fiiliksestä nauttien kera toisten opeopiskelijoiden. Tulipahan siinä poikettua paikallisessa savonlinnalaisessa kuppilassakin, jossa oli ilahduttavan paljon TP-juhlakansaa, avot! Siitä luonnollisesti pikaravintolaliike Subwayn kautta (koska mikään muu ei ollut auki) kautta ja majoituskoululle. Jonossa oli muuten sen verran väsynyttä TP kansaa ja sen selostaminen olisi omanlainen tarina erikseen. PJ:n valot sammuivat aikaan X, siinä toivossa kuitenkin että tulee jo legendaarista päivää seuraava huominen! Ei muuta kun kojot taulussa unta palloon.

Lauantai 18.2.

Heräsin majoituskoulun salimajoituksessa, makuupussista hyvään oloon. Olo oli jokseenkin rapsakka, johtuen edellispäivän virvokkeiden määrästä. Mieleni halajaa aamuisessa hetkessä elämän nektaria, tässä tapauksessa vettä, joten astelen saniteettitiloihin sitä noutamaan. Matkalla sinne silmiäni hiveli näky pukuhuoneen puolella makaavaan herrasmieheen, joka tottelee myös lempinimeä Tohtori. Tohtori makasi retvakkaasti pukuhuoneen lattialla, peiteltynä loogisesti käsipapereilla. Taisi siinä kylttikin olla jossa luki jotain häröä, Rape me-tyylistä sekoilua, avot! Ei voinut kuin olla ylpeä kanssahallituslaisesta, jolla jo tässä hetkessä päätellen oli ollut legendaarinen TP-neitsyyden ensimmäinen päivä, huhhuh! Vettä nautittuani, piti lähteä päivää rakentelemaan siitä, luonnollisesti jemeniläisen saunan kautta. Aamupäivä menikin jemeniläisessä, virvoitusjuomia nautiskellessa sekä aamupalalla vieraillessa, jossa ystävä hyvä Jalo vieraili taas piristävällä läsnäolollaan.

Mitäs vittua voi TP kakkospäivänä oikein tehdä? Tämänlainen kysymys pyöri orastavasti mielessäni ja sitä piti lähteä jallittelemaan luonnollisesti paikallisen elintarvikeliikkeen K-marketin nautintonektarihyllyn kautta. Nappasin mukaan luonnollisesti hallitustoverin hupimestareiden toisen osapuolen J.Leppisen ja lähdettiin etsimään ratkaisua orastavaan janoon. Siitä selvittyämme oli aika tulla majoituskoululle takaisin punomaan TP kakkospäivän juonia ja pelailemaan juomapelejä.

IMG_20170218_124553

Paikalle sattuikin juuri sopivasti ”aikuisten talvipäiviä” viettäviä vanhoja jermuja, joiden TP-kokemuksista ei voinut kuin ottaa oppia. Siinä virvokkeita nauttien tuli mieleen erilaisia skenaarioita siitä, miten kakkospäivää vietetään. Lopulta päädyimme porukalla siihen tulokseen että mennään käymään talviriehassa. Tykkäsin vanhan emeritus-puheenjohtaja Ikosen ehdotuksesta ”Mennään kävellen koska siitä tulee hyvä sekoilu” (Ikonen, T., 2017). Mestarin ratkaisuun päädyttiin sen jälkeen kun muuan taksi-optiot pyörivät keskusteluissa. Kävellen mentiin.

Matkalla talviriehaan sitten sattuikin jos jonkinmoista jo edellämainittua sekoilua. Seppä A.Ampuja vetikin pitkin Savonlinnaa tarjotin kädessä, oli siinä milloin vichyä, A le CoQ-olutta tai ystäväämme Jaloa. Kaukos-Vili sai myös joltain paikalliselta herrasmieheltä kukkia lahjaksi, tämä on sitä TP:n taikaa! Ja niin, tässä vain pari poimintaa parhaista…

Paikalla talviriehassa oli riehakas tunnelma, siellä jotkut laskivat mäkeä, toiset pelasivat fudista, mutta pääasiana oli se että kävellessä kylmettynyt nektari pysyi kylmänä ja orastavasti alati huulilla. Huhujen mukaan talviriehassa jo monasti tässä raportissa mainittu Ampuja laukoi megafoniin lammaspaimen-vitsejä, erään järjestön puheenjohtaja Luukkaisen (ei sen Okun) läsnäollessa. Tunnelma oli hieno. Eksyin turkulaisten seuraan, bongasin vanhan lammilaisen tuttavan jolla oli legendaarinen Lammin säästöpankin pipo päässä, aijae! Kohtaamiseen kuului mm. sitä että hän hieroi jostain syystä nänniäni ja kehui muille Opexin tyypeille, että pidän siitä. Lammilainen huumori on sitten hienoa, tai vähän hämmentävääkin, tämän jälkeen kaveri meni laittamaan pöntön lumifudiksessa. On ne eri veljiä nuo Opexin tyypit kyllä.

Ei muutakun mittariautolla takaisin majoituskoululle ja loppuillan kuvioita juonimaan. Tässä vaiheessa asiaan kuului tietysti jemeniläinen virkistäytyminen, tietenkin. Talvipäivillä on hyvä myös muistaa peseytyä. Jemeniläisessä oli sitten taas mukana jos jonkun sortin veijaria, muun muassa pahamaineisen ja arvostetun Kulta-”KP”possun veljiä. Muistan muutamia lausahduksia, joita mielissä silloin pyöri. ”Tunteet herättää mussa tunteita” (Ampuja,2017) kuvannee hyvin kakkospäivän järjenjuoksua. Pojat kampasivat hiuksiaan saunomisen jälkeen ja tulihan siinä jonkunmoinen poikabändikin synnytettyä, taas sitä TP:n taikaa.

Kuva1

Kuvassa poseeraa yksi poikabändin jäsenistä ja oleellinen kysymys kuuluukin, että ostaisitko tämän näköiseltä kaverilta käytetyn auton? Niin, mene ja tiedä. Pääasia että nuorisolla on mukavaa. Tämän tason kavereiden haastatteleminen lienee samanlaista kun Bubi Wallenius haastatteli Seppo Rätyä Saksan kisojen tiimellyksessä, on se semmoista.

IMG_20170218_165909

Pesupäivähommien jälkeen takaisin juomapeliareenalle, erityisesti mieleeni jäivät muuan Naskaloitumisen mestarin, Essin, vetämät tsupakitsupaki-juomapelit, siinä pelissä oli tunnetta äärettömän määrän verran enemmän kuin taitoa, mutta hulvatonta oli. Pelejä oli tottakai menossa muitakin, pääasia että oli. Peleistä sisuuntuneena matka jatkui kohti ultimaattista antikliimaksia tuottavaa OKL-hallin jatkobilehommia. Oli eri metkaa se, että jengiä oli hirmuinen määrä etuovella, vaikka sieltä sivustakin olisi päässyt sisään. OKL-hallista ei jäänyt käteen kuin harmitus ja erityisen levoton meininki. Sieltä ei paljoa käteen jäänyt siis. Sieltä mittariautolla takaisin majoituskoululle tajuten, että tää TP alkaa olemaan pikku hiljaa tässä. Siinä toki luonnollisesti PJ-aisaparini Kantosen kanssa päästiin siivoilemaan erään Riemun liigapelaajan sappinesteitä lattialta, mikä kuuluu PJ parivaljakon oleellisiin toimenkuviin, mutta onneksi urheilijan oksennushan ei haise. Tämä on tuttua! Siittä pikku hiljaa taas pienessä tunteiden alanahkaisessa tunnelmassa unille, tajuten että seuraaviin vastaavanlaisiin karkeloihin on taas vuosi aikaa. Ei hymyilyttänyt nukkumaan mennessäni.

Sunnuntai 19.2.

Aamulle herättyäni salin lattialta, viimeistään iski se, että ei jumpe. Tämähän oli tässä. Vielä aamuiset jemeniläishassuttelut siihen, kamoja kasaan ja Jyväskylää kohti. Mieleni täytti haikeus, hienoinen ahdistus ja kurja olotila, mikä jatkui vielä joidenkin päivien verran. Enää alle vuosi seuraaviin talvipäiviin, on se semmoista! Sunnuntai-aamusta ei liene enempää kerrottavaa, sillä se on talvipäiväurheilijan pahin paikka kohdata se totuus, että talvipäivät eivät jatku ikuisesti. Eipä mittään, olipahan reissu, hauskaa tuli kyllä vietettyä jonkin verran kiitettävästi.

Mitä talvipäiville mukaan?

Kuva1

Kiitos kuvassa poseeraaville kanssapedagolaisille, sekä jollekin random sekoilijalle! TP:n henki osittain yhdessä osimoilleen vähän kertovassa kuvassa.

Tärkeimmät asiat talvipäiville mukaan:

Semi nopeat tai muuten vain tyylikkäät aurinkolasit (niinkuin kuvista näkee), kasa festarimieltä, sopivan rehvakasta asustusta muutenkin sekä riittävästi mielikuvitusta, sillä kuten aiemmin mainitsin, jokainen tekee omat talvipäivänsä. Ei ole oikeaa tapaa viettää talvipäiviä, mutta vain SINÄ voit tehdä omilla valinnoillasi talvipäivistä megalomaanisen mahtavan spektaakkelin.

Näihin sanoihin, tunnelmiin, rakkain terveisin, talvipäivien ilosanomaa jakaen, pedagolaisia muistaen, urotöitä muistellen, ikuisia muistoja luoden,

Kimmo ”kimpsi” Huastila

Emeritus-PJ

Pedago ry

Posted in Yleinen.