Alumni-blogi: Kalle Vihtari

Tutkivaa ohjausta opettajan eväillä

Olen opinto-ohjaaja ja väitöskirjatutkija Kalle Vihtari. Aloitin kasvatustieteen maisteriopinnot luokanopettajan koulutusohjelmassa vuonna 2001 Jyväskylässä. Olin kirjoittanut ylioppilaaksi 1999. Sen jälkeen kävin varusmiespalveluksen ja opiskelin vuoden matemaattisluonnontieteellisessä tiedekunnassa. OKL:n kolme vuotta olivat huippuja. Koin, että se oli ihmisenä kasvua kohti opettajuutta. Meidän intensiiviryhmässä oli kaikilla vähintään kasvatustieteen perusopinnot suoritettuna, kun aloitimme opinnot. Opintojen aikana kävin kaksi kertaa vaihto-oppilaana. Ensin olin Erasmus-vaihdossa Lontoossa ja toisella kerralla osallistuin luokanopettajille suunnattuun Argonauts-vaihtoon Hollannissa. Molemmat vaihtokokemukset olivat todella huippuja. Opintojen aikana tein yhden työharjoittelun vankilakoulussa ja graduni tein telakkaympäristössä organisaation osaamisen kartoittamiseen liittyen. Tuolloin ajatukseni oli, että haluan tehdä luokanopettajan tutkinnon, mutta haluan työllistyä muualle kuin koulumaailmaan.

 

Luokanopettaja opintojen loppupuolella hain Jyväskylään opinto-ohjaajan koulutukseen. Pääsin niihin ja aloitin samaan aikaan työskentelyn ammattitaidon MM-kilpailuihin liittyvässä projektissa. Siellä yhtenä vastuunani oli tuoda ammattitaitokilpailuihin valmennettavien työturvallisuuden taitopassiin pedagogista näkökulmaa. Mielenkiintoisesta projektityöskentelystä hyppäsin luokanopettajan äitiyslomasijaisuuteen Helsinkiin, vaikka olin ajatellut, etten menisi koulumaailmaan töihin. Ensimmäinen oma luokka oli todella hieno kokemus. Onneksi minulla oli asiantunteva ja kokenut työpari. Koulu oli kaupungissa oleva kyläkoulu. Kouluyhteisö oli loistava.

 

Opintojen aikana saadusta kansainvälisestä ulottuvuudesta minulle oli jäänyt olo, että haluan työskennellä ulkomailla. Koin, että kielitaitoni ei ollut riittävä opettamaan vierailla kielillä. Seurasin suomalaisia kouluja ulkomailla. Sattumoisin yhdellä ruotsinsuomalaisella koululla tuli auki paikka, johon sisältyi opinto-ohjaajan ja luokanopettajan tehtävät. Pääsin kyseiseen paikkaan ja muutin Ruotsiin. Kielitaitoni oli siinä vaiheessa pakkoruotsina koetun ruotsin opiskelun tulosta. Olin yliopistossa ajatellut, että en tule ruotsia ja musiikkia tarvitsemaan, ja sillä vakavuudella ja oppimisen ilolla olin niihin opintoihin suhtautunut. Niinpä sitä sitten hiukan ihmeissäni olin, kun tajusin että minun tuli opettaa musiikkia ruotsiksi yläkoululaisille. Siinä sai miettiä miten se ”Hasse spelar guitar” oikein menikään. Ensimmäisenä työvuoteni Ruotsissa oli edelleen opettajaksi kasvamista. Koin, että luokanopettaja-koulutus oli antanut hyvät eväät siihen. Olin jossakin koulutuksen aikana ajatellut, että emme saa riittävästi tietoutta eri järjestelmien käytöstä, vanhempien kohtaamisesta ja koulun arjen toiminnoista. Olin kuitenkin saanut valmiudet selvitellä niitä ja joitakin asioita tulee oppia myös kantapään kautta. Sain myös Ruotsissa ohjata opetusharjoittelijoita, joka vahvisti käsitystäni suomalaisen opettajakoulutuksen laadusta ja sai näkemään Normaalikoulut uudessa valossa. Olin opintojeni aikana suhtautunut kriittisesti Norsseilla suoritettaviin harjoitteluihin. Tajusin mikä merkitys ja voimavara siellä saadussa turvallisessa ohjauksessa oli.

 

Vuodeksi suunniteltu keikka Ruotsiin venyi kolmeksi vuodeksi. Olin jo orientoitunut jäämään Ruotsiin vielä pidemmäksi aikaa, mutta opinto-ohjaajan tehtävät vetivät puoleensa. Sain ammatillisesta oppilaitoksesta opinto-ohjaajan paikan ja muutin takaisin Suomeen. Olin saanut olla sisällä erilaisessa koulujärjestelmässä Ruotsissa, joten luotin siihen, että voin ottaa haltuun erilaisiin ympäristöihin sidoksissa olevia työtehtäviä.

 

Minulla oli pidemmän aikaan ollut haaveissa rauhaturvaajan tehtävät. Suomessa muutaman vuoden työskenneltyäni pääsin koulutukseen ja sain komennuksen Kosovoon yhteysupseerin tehtäviin. Tehtävässä pääsin hyödyntämään tuntemustani siviilihallinosta ja erityisesti koulutussektorista. Työ oli todella mielenkiintoinen. Koulutus ja aikaisemmat työkokemukset olivat osaltaan valmentaneet minua tehtävään.

 

Rauhanturvaajavuoden jälkeen olen työskennellyt opinto-ohjaajana ammatillisessa oppilaitoksessa ja aikuislukiossa. Työni ohessa olen täydentänyt osaamistani niin suomalaisissa kuin ruotsalaisissa korkeakouluissa. Minulla oli pidempään kypsynyt ajatus jatko-opinnoista yliopistossa. Olin hahmotellut tutkimussuunnitelmaa ja kolme vuotta sitten pääsin väitöskirjatutkijaksi Lapin yliopistoon. Tutkimuksen alkuvaiheessa lähdin Maltan yliopistoon vierailevaksi opiskelijaksi yhdeksi lukuvuodeksi. Siellä sain mahdollisuuden keskittyä tutkimukseni tekemiseen ja perehtyä elinikäiseen ohjaukseen maltalaisten kollegoiden kanssa. Kokemus oli todella hyvä ja sain todella hyviä eväitä tutkimukseni tekemiseen. Olen työni ohessa työstänyt väitöstutkimustani, joka linkittyy nykyiseen työhöni. Tutkin aikuislukiosta valmistuneiden ylioppilaiden uratarinoita. Peilaan uratarinoita kolmeen ura- ja ohjausteoriaan.

 

Luokanopettajan opinnot ja opinto-ohjaajan opinnot Jyväskylässä olivat todella antoisia. Jälkeenpäin on harmittanut lähinnä se, että tein mielestäni liika nopealla tahdilla luokanopettajan opinnot. Olisin kenties voinut viipyillä enemmän opintojeni parissa, ja myös Jyväskylässä. Opinnot antoivat enemmän eväitä työelämään kuin siinä vaiheessa edes osasin ajatella. Koulutuksen arvon olen oppinut näkemään työtehtävieni kautta. Tuntuu, että työkokemuksen ja elämänkokemuksen myötä saadun koulutuksen arvo vain nousee. Liekö sitten aika kultaamassa muistojani.

Kalle Vihtari

Twitter @kallevihtari

 

Kirjoittaja on neljän lapsen isä. Aikuislukion opoiluista innostunut tutkiva opinto-ohjaaja, joka edelleen oppii uutta uusissa ympäristöissä uusilta ihmisiltä. Ohjauksen kohtaamisissa pääsen matkustamaan Nairobin kaduilla, Iranin vuoristokylissä, Lontoon ruuhkissa ja Helsingin lähiöissä, kun vain keskityn kuuntelemaan mitä minulle kerrotaan.

Posted in Yleinen.