Alumni-blogi: Simo Marttinen

Oikein mukavaa vuorokaudenaikaa! Olen Simo Marttinen, Jyväskylässä asuva 37-vuotias kasvatustieteen maisteri, joka koettaa sinnikkäästi pitää itseään kunnossa rugbyn ja Crossfit-treenin avulla. Opiskelin Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa vuosina 2006-2010. Tässä hieman lisää opiskelu- ja työtaustaani sekä ajatuksia työelämästä.

 

 

Pääsin OKL:een sisälle kolmannella yrittämällä vuonna 2006. Samana kesänä sain opiskelupaikan myös historian pääaineopintoihin. Valitsin luokanopettajaopinnot. Myöhemmin tajusin, että olisin voinut opiskella myös pääaineena historiaa ja tehdä luokanopen opinnot siihen lisäksi. Mutta eipä tuo harmita, hommasin historian aineenopettajan pätevyyden ja kaksoispätevän korkeamman peruspalkan joka tapauksessa.

 

Ennen yliopistoa olin yhden lukuvuoden koulunkäynninohjaajana, josta sain pääsykoepisteiden lisäksi erinomaista kokemusta koulumaailmaan, hieman eri näkökulmasta. Tästä oli luokanopettajan työssä iloa tosi paljon. Suosittelen tekemään vaikka sijaisuuksia ohjaajana. Siitä saa erinomaista kokemusta työelämään. Minulla oli myös perhettä jo ennen opintojen aloittamista, joten kaikki työt ja kokemus tulivat tarpeeseen.

 

Ensimmäisen maisterin tutkinnon suoritin siis neljässä vuodessa. Opiskelin historian pitkän sivuaineen sekä käsityön ja teknologiakasvatuksen lyhyen sivuaineen. Molemmat olivat hyviä valintoja. Suosittelen erittäin vahvasti kaksoispätevyyden hankkimista. Peruspalkka on tuntuvasti suurempi ja erotus vain kasvaa, kun ottaa huomioon korkeamman peruspalkan vaikutuksen esimerkiksi lisätunteihin ja tukiopetuskorvauksiin. Tienasin yhdeksän luokanopettajavuoteni aikana historian aineopintojen ansiosta “ylimääräistä” uuden henkilöauton verran. Enkä opettanut historiaa aineenopettajan yhtään tuntia. Lisäksi kaksoispätevyys parantaa työnsaantimahdollisuuksia huomattavasti.

 

Valmistumisen jälkeen sain työpaikan Meri-Lapista, jonne muutimme perheeni kanssa. Siellä vierähti viisi vuotta luokanopettajan, tvt-tutorin ja opetussuunnitelman uudistamisen merkeissä. Osallistuin myös vahvasti erilaisiin TVT-hankkeisiin ja teknologia alkoikin olemaan iso osa työnkuvaani. Tein tuolloin myös opetushallinnon tutkinnon, ajatuksena lähteä jossain vaiheessa rehtorin hommiin. Se kuitenkin jäi, kun päätin lähteä opiskelemaan koulutusteknologian maisteriopintoja rakkaaseen Jyväskylän yliopistoon. Muutimme siis takaisin Jyväskylään. Opiskelin aikuiskoulutustuella puoli vuotta päätoimisesti. Sitten minua pyydettiin luokanopettajaksi Jyväskylään, enkä voinut vastustaa kiusausta. 

 

 

Jyväskylässä jatkoin luokanopettajan töiden ohessa vahvasti myös kaupungin TVT-asioiden kehittämistä. Olin yhden lukuvuoden kiertävänä TVT-samanaikaisopettajana ja koulutin opettajia digipedagogian ja -laitteiden ihmeelliseen maailmaan. Aloitin samalla myös kevytyrittäjänä ja pidin TVT-täydennyskoulutuksia myös “vapaa-ajalla”. Laajat erityistehtävät, vaativa perustyö ja opetusalan koko ajan heikkenevät työolot saivat minut miettimään alan vaihtoa koko ajan vahvemmin, vaikka luokanopettajan työssä on toki erittäin paljon myös hyviä puolia. Tosin ne hyvät puolet tuntuivat koko ajan heikommilta ja työuupumus saikin sitten tekemään kovia ratkaisuja. Yhdeksän luokanopettajavuoden jälkeen oli aika katsoa muita mahdollisuuksia oman hyvinvoinnin turvaamiseksi.

 

 

Digipedagogisen osaamiseni ja ahkeran työnhaun ansiosta sain paikan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolta ICT-pedagogina. Toimenkuvaani kuuluu paitsi Avin sisäisen toiminnan kehittämistä, myös erittäin paljon opettajien täydennyskoulutuksien järjestämistä. Saan siis edelleen toimia minulle rakkaan koulumaailman, oppimisen ja pedagogian alalla, mutta nyt hieman erilaisessa roolissa.

 

Luokanopettajan työ on parhaimmillaan erittäin palkitsevaa ja merkityksellistä työtä. Toivon, että mahdollisimman moni jaksaa sitä tehdä. Valitettavasti opettajan arki on muuttunut monin tavoin entistä raskaammaksi ja nyt Koronan aikaan se on vielä uuvuttavampaa. Luokanopettajan tutkinto antaa monipuoliset eväät myös toisenlaisiin toimenkuviin. Opettajan monipuolinen osaaminen yhdistettynä johonkin erityistaitoon on hyvä yhdistelmä miettiä uusia polkuja työuralle. Jos siis sellaisia ajatuksia joskus on mielessä liikkunut. 

Posted in Yleinen.