Oikeus opiskella kuuluu meistä jokaiselle. SOOLin mukaan korkeakoulutuksen tulee olla aidosti mahdollista ja saavutettavaa erilaisille oppijoille, ja opettajankoulutuksen tulee olla tässä suunnannäyttäjä.

Kannanotto:

Suomalainen opettajankoulutus on maailman huippua ja siitä katsotaan mallia maailmalla. Asema on ansaittu, mutta koulutuksestamme löytyy vielä sudenkuoppia. Erilaisten oppijoiden huomioinnissa osana opettajankoulutusta on vielä kehitettävää.

Meillä tulevilla opetus- ja kasvatusalan ammattilaisilla on asiantuntijuutta erilaisten oppijoiden huomioimisesta, opettamisesta ja yksilöllisistä järjestelyistä. Tämä jää kuitenkin koulutuksessamme usein oppisisältöjen tasolle, eikä ulotu korkeakouluopiskelijoiden moninaisen joukon kohtaamiseen.

Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä opinnot tulee suunnitella erilaiset oppijat huomioiden – ei vain poikkeuksina. Korkeakouluopiskelijatkaan eivät mahdu yhdenlaiseen muottiin. Esimerkiksi oppimisvaikeus tai neurologinen poikkeavuus ei kerro ihmisen valmiuksista opiskella korkeakoulussa.

Oletusarvoisesti kaikki opiskelijat joutuvat kiipeämään samojen rimojen yli korkeakoulutaipaleellaan. Opiskelijoille, joille korkeakoulujärjestelmämme ei sellaisenaan sovellu, voi kyseinen rima olla kohtuuttoman korkealla, ellei siihen saa riittävää tukea.

– Oikeus opiskella kuuluu meistä jokaiselle. Mikäli suomalaisten korkeakoulutettujen määrää halutaan todella nostaa, tarkoittaa se opiskelija-aineksen moninaistumista. Opiskelijan tukipalveluja tulee kehittää ajankohtaiset tarpeet huomioiden, ja niitä on syytä tarkastella tasaisin väliajoin, vaatii SOOLin puheenjohtaja Hanna Rahkonen.

Käytännön järjestelyissä se voisi tarkoittaa erityispedagogisen tuen ja tutkimuksen mahdollistamista, opintojen joustavuutta, monipuolista esteettömyyttä ja ennen kaikkea selkeitä, korkeakoulukohtaisia linjauksia sekä opiskelijoille että opetushenkilökunnalle. Kolmannella asteella joustavia järjestelyjä tarvitsevia ei saa jättää oman onnensa nojaan.

Korkeakoulutuksen tulee olla aidosti mahdollista ja saavutettavaa erilaisille oppijoille, ja opettajankoulutuksen tulee olla tässä suunnannäyttäjä. Erityisesti opetus- ja kasvatuskenttä tarvitsee monenlaisia opettajia, eikä yhtä täydellistä mallia opettajana toimimiselle ole. On vain rikkaus tälle yhteiskunnalle, että opettajaksi kouluttautuu erilaisia ihmisiä. Mahdollistetaan siis korkeakoulutus ja opettajankoulutus jokaiselle oppijalle.